Ehdokkaat

Vuoden 2007 etno-Emma

Pieni joukko jouhikonsoittajia on viime vuosikymmeninä nostanut jouhikon hiljaisuudesta uuteen kukoistukseen. Yksi omaperäisimmistä tämän instrumentin taitajista on Pekko Käppi, joka on yhdistänyt perinteeseen vahvan oman äänen ja tulkinnan. Hän ammentaa vaikutteita erityisesti suomalaisesta kansansoitto- ja lauluperinteestä. Myös pohjoisamerikkalainen juurimusiikki sekä venäläinen ja Siperian alkuperäiskansojen musiikki kokevat hänen käsittelyssään muodonmuutoksen.

Pekko Käpin soolojulkaisut sekä esiintymiset Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä ovat keränneet hänelle haltioituneen ihailijajoukon. Vaikka hän esittäisi toisella mantereella suomalaiseen perinteeseen pohjautuvaa musiikkia, hän onnistuu koskettamaan yleisöään tavalla, johon vain harva pystyy.

Soolouransa lisäksi hän on vaikuttanut mm. yhtyeissä Kiila, Vilddas, Äijä ja Office Building. Käppi on myös toiminut tuottajana Hiien Hivuksista – Jouhikko Music from Finland -levyllä. Parhaillaan hän toimittaa legendaarisen kansanmusiikin kerääjän Erkki Ala-Könnin kenttänauhoituksia levysarjaksi The Masters of Finnish Folk Music -projektissa.

“Jos ken pahoin uneksii” (Peippo 2007) on Käpin ensimmäinen täyspitkä levy. Aiemmilta levyiltä tuttua melankolisen kaunista jouhikolla maalailua kuullaan hieman vähemmän. Sen sijaan keskitytään enemmän periksiantamattomaan menoon - avausraidan biitti sysää levyn vauhtiin junan tavoin. Välillä rytmit lähentelevät krautrockia, toisinaan ollaan tiukasti juurimusiikin otteessa. Sitten hypätään niin kauniille, velloville jouhikkokerroksille ja avaralle laululle, että kuuntelija toivoisi koko maailman pysähtyvän niille sijoilleen.

Pekko Käppi on virtuoosimainen jouhikonsoittaja. Hänen intensiivinen tyylinsä säestää jylhän kaunista lauluääntään on mykistävä. Koskaan ei ole tehty levyä, joka yhdistäisi jouhikkomusiikkia folkrockiin, muiden maiden lauluperinteeseen, virsiin ja ripaukseen psykedeliaa näin komeasti ja mieleenpainuvasti.

Sanna Kurki-Suonio on Suomen arvostetuimpia ja tunnetuimpia nykykansanmusiikkiartisteja. Toimiminen ruotsalaisen Hedningarna-yhtyeen solistina sen menestyksekkäimmillä levyillä Kaksi (1992), Trä (1994) ja Karelia visa (1999), ensimmäinen oma levy Musta (1998) ja sitten kanteleen-soittaja Riitta Huttusen kanssa tehty Kainuu (2004) ovat siivittäneet tämän upean laulajan ja vahvan tulkitsijan kansainvälistä uraa. Syksyllä 2007 Rockadillo Records julkaisi Sannan ja tämän uuden trion albumin Huria. Levy sai erinomaisen vastaanoton johtavien lehtien kriitikoilta. Alkuvuodesta 2008 Huria julkaistaan kansainvälisesti.

Lähes parin vuoden ajan Sanna on kehittänyt uutta bändiä kanteleensoittaja Riitta Huttusen ja multi-instrumentalisti Jari Lappalaisen kanssa. Trio on mukana tanssiryhmä Tsuumin kanssa yhteistyönä toteutetussa Maamme laulut -produktiossa. Ari Nummisen koreografioiman esityksen musiikki on Sannan trion ja pääosin peräisin julkaistulta Huria-albumilta. Hurialla kuullaan vahvoja ja tuoreita tulkintoja lähinnä Kainuusta tallennetuista, sanoituksiltaan yhä puhuttelevista lauluista vuosisadan takaa. Mukana on myös Sannan ja Jarin omia kappaleita. Levyn on tuottanut erityisen hyvällä maulla RinneRadiosta tuttu Tapani Rinne, joka tuotti myös Wimmen ja Kimmo Pohjosen läpimurtolevyt. Laulujen toteutus on minimalistinen: vangitsevan lauluäänen säestyksenä on kanteleita, kielisoittimia ja joka kodin keittiöstä löytyviä paistinpannuja ja kulhoja. Sointi on yhtä aikaa perinnetietoista luomua ja modernia akustista musiikkia.

Johanna Juhola (harmonikka) ja Milla Viljamaa (piano) lähestyvät uutta tangoa kaupunkilaiskansanmuusikon ottein. Heidän yhteistyönsä alkoi vuonna 2001 Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla, missä molemmat edelleen opiskelevat. Tämänhetkinen ohjelmisto sisältää pääasiassa omia sävellyksiä, mutta mitään tiukkaa linjanvetoa ei ohjelmiston suhteen ole tehty. Esimerkiksi Astor Piazzollan musiikkia on myös mukana. Duon omaperäisessä sovitus- ja soittotyylissä yhdistyvät vaikutteet niin tango nuevosta, jazzista kuin eri maiden kansanmusiikeistakin. Tilaa on jätetty myös varioinnille ja improvisaatiolle. Texicalli Records Oy julkaisi yhtyeen hienon kakkoslevyn "Mi Retorno" toukokuussa 2007.

Frigg on suomalais-norjalainen fuusiokansanmusiikkiyhtye, joka on vuosituhannen alusta perustamisensa jälkeen noussut kansanmusiikin kirkkaimpaan kärkeen. Yhtyeen ohjelmistossa kietoutuvat kutkuttavasti yhteen suomalaisen, norjalaisen ja anglo-amerikkalaisen juurimusiikin mehevimmät ominaisuudet; ällistyttävä svengi syntyy kiertueiden kouliman virtuoosijoukon saumattomalla yhteispelillä.

Yhtyeen esiintymisten hengästyttävä intensiteetti on ihastuttanut ympäri maailman, mm. Pohjois-Amerikassa, jossa Frigg on tehnyt lukuisia pitkiä kiertueita. Kiertueiden ohessa tämä live-energia on välittynyt myös radioaalloilla: Yhdysvaltain-käynneillään Frigg on ollut National Public Radion legendaarisen Prairie Home Companion- radioshown vakiovieras.

Friggin levyt (Frigg 2001, Keidas 2005 ja Live 2007) ovat keränneet ylistäviä arvioita kansallisessa ja kansainvälisessä mediassa. Kuulijalle "Live" esittelee yhtyeen sen omimmassa elementissä, lavalla yleisön edessä. Uusi julkaisu on kooste yhtyeen menestyksekkään Norjan kiertueen parhaista paloista. Levyllä soittavat Alina Järvelä (viulu), Esko Järvelä (viulu, alttoviulu, piano), Gjermund Larsen (viulu, hardangerviulu), Einar Olav Larsen (viulu, hardangerviulu), Antti Järvelä (kontrabasso, viulu), Petri Prauda ( cittern, mandoliini, säkkipilli, munniharppu), Topi Korhonen (kitara) sekä Tuomas Logrén (dobro).